PELISSÄ YHTEINEN KAUPUNKI JA KESTÄVÄ TULEVAISUUS

Nevala_PYK-banneri-750x330

Heli-Maija Nevala

Kaupunkisuunnittelulla rakennetaan ja mahdollistetaan kestävää tulevaisuutta − tai jarrutetaan ja estetään sitä. Suunnitteluratkaisut määrittelevät usein vuosikymmeniksi eteenpäin puitteet päivittäiselle elämällemme, palveluille, liikenteelle ja yritystoiminnalle. Kaupunkitasolla tehtävät päätökset eivät kuitenkaan vaikuta pelkästään paikallisesti ja alueellisesti, vaan kaupungeilla on suuri merkitys esimerkiksi ilmastonmuutokselle.

Kaupunkisuunnittelussa kohtaavat kestävän kehityksen tutut haasteet: eri taustoista tulevien kaupunkilaisten, asiantuntijoiden ja päättäjien erilaiset ajattelumallit ja tarpeet, lyhyen ja pitkän aikavälin sekä yksityisten ja yhteisten intressien väliset ristiriidat, monimutkaisten syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen ja tarve ongelmanratkaisuun systeemitasolla. Mikä herkullinen lähtökohta kestävän kehityksen kasvatukselle!

Katse tulevaisuuteen – yhdessä

YK:n Agenda2030 asettaa yhdeksi kestävän kehityksen tavoitteeksi ”taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat”. Kaupunkisuunnittelun tulisi toteuttaa ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kaupunkia ja edistää yhteiskunnallista ja elämäntapojen muutosta.

Kaupunkisuunnittelu on monenlaisten näkemysten ja tavoitteiden yhteen sovittelua. Kestävä kaupunkisuunnittelu edellyttää asiantuntijoiden, kaupungin eri toimialojen, asukkaiden, elinkeinoelämän, kolmannen sektorin ja päättäjien yhteistä ymmärrystä ja tahtoa. Katse pitäisi nostaa kapeista ja päivänpolttavista intresseistä paljon kauemmas ja pohtia yhdessä, mitä haluamme siellä nähdä.

Täytyy siis luoda paikkoja ja aikoja eri toimijoiden kohtaamiselle ja oppimiselle. Yksi tällainen paikka on Syklin kehittämä Pelissä yhteinen kaupunki! -työpaja. Syksyllä 2016 lahtelaiset nuoret ja kunnallispoliitikot miettivät yhdessä, mikä on tulevaisuuden hyvä Lahti, ja asettivat yhteiset tavoitteet tulevalle yleiskaavalle. Sykli järjesti työpajan Lahden kaupungin kutsusta, yhdessä kaupunkitekniikan asiantuntijoiden kanssa.

Osallistuminen ja osallisuus – arvokasta muttei helppoa

Suomen lainsäädäntö määrittelee hyvinkin vahvasti kansalaisten oikeuden osallistua päätöksentekoon, jolla on vaikutusta heidän elinympäristöönsä (Perustuslaki, Maankäyttö- ja rakennuslaki, Perusopetuslaki, Nuorisolaki ja Ympäristönsuojelulaki). Edustuksellisen demokratian lisäksi meillä on siis oikeus vaikuttaa suoraan päätöksentekoon, esimerkiksi kaavoitukseen. Minimissään osallisella on oikeus ilmaista mielipiteensä, tehdä muistutus tai valitus kaavaprosessin eri vaiheissa. Sekä asiantuntijoiden että osallisten kokemukset tällaisesta vaikuttamisesta ovat kuitenkin usein lannistavia, sillä osallistumisen lähtökohta on varsin negatiivinen: ehdotettujen muutosten vastustaminen.

Joissakin kunnissa ”osallistamiseen” panostetaan paljon, ja asukkaille pyritään tarjoamaan monenlaisia myönteisiä vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkkejä tällaisista kaupungeista ovat Lahti, Vantaa ja Helsinki. Asukkaille järjestetään epämuodollisia kävelykierroksia ja keskustelutilaisuuksia. Mielipiteitä kerätään digitaalisilla kysely- ja karttapohjilla, ja Minecraft-peliympäristöä ja virtuaalitodellisuutta kokeillaan ideoiden keräämiseen. Yhtenä osallistumiseen liittyvänä haasteena on kuitenkin edelleen, että tällaiseen vaikuttamiseen osallistuvat aktiivit eivät muodosta edustavaa otosta kuntalaisista. Mikä on siis sen suhde edustukselliseen demokratiaan? Voittaako äänekkäin ja sitkein, tai taitavin median käyttäjä?

Osallistumismahdollisuuksia koulun kautta

Yksi aliedustetuista ryhmistä ovat nuoret, joiden osallisuus ja samalla sitoutuminen yhteiskuntaan herättävät enenevästi huolta. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset nuoret tuntevat yhteiskuntamme toimintaperiaatteet erittäin hyvin, mutta ovat keskimääräistä haluttomampia osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan ja kokevat vaikutusmahdollisuutensa heikoiksi. Tämän päivän kaupunkisuunnittelun rakentama tulevaisuus on kuitenkin se, missä juuri nuoret tulevat elämään. Miten tehdä sen tavoitteita ja prosesseja ymmärrettäviksi ja kiinnostaviksi? Miten saada nuorten ääni kuuluville siten, että syntyy voimaannuttavia kokemuksia osallisuudesta ja kuulumisesta yhteiskuntaan? *

Perusopetuksen ja lukion uudet opetussuunnitelman perusteet antavat hyvän pohjan kestävän kehityksen kasvatukselle kaupunkisuunnittelun kontekstissa. Jotta päästään aitoon ja vaikuttavaan osallistumiseen nuorten omassa elinympäristössä, osana koulutyötä, tarvitaan konkreettista yhteistyötä koulun ja kaupunkiympäristöstä vastaavien viranomaisten välillä.

Tällaista yhteistyötä koulujen ja asiantuntijoiden välillä pyrimme synnyttämään Pelissä yhteinen kaupunki! -opettajankoulutuksessa. Koulutuksessa eri oppiaineiden aineenopettajat suunnittelevat nuorten elinympäristöön liittyvän monialaisen oppimiskokonaisuuden yhdessä nuorten ja kaupungin asiantuntijoiden kanssa. Esimeriksi Lahden, Espoon ja Vantaan vuorovaikutussuunnittelijat ovat tarjonneet kouluille yhteistyötä, joissa lähtökohtana ovat aidot vaikutusmahdollisuudet. Nuorten rooli voi olla heille merkityksellisen tiedon keräämistä asiantuntijoille kaupunginosien kehittämisen pohjaksi, lähiympäristön viihtyvyyden parantamiseen tähtäävä projekti tai osallistuminen kaavaprosessin tiettyyn vaiheeseen.

Yhteistyö edellyttää motivaatiota, osaamista ja joustoa sekä kouluilta että asiantuntijoilta. Erilaisilla toimijoilla on erilaiset lähtökohdat, tavoitteet ja reunaehdot, jotka täytyy avata toiselle osapuolelle. Opettajilta vaatii vahvaa ammatillista osaamista ja koululta uudenlaista toimintakulttuuria, että oppiaineiden ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteet saadaan sovitettua koulun ulkopuolella tapahtuvaan oppimiseen ja yhteistyöhön. Koulussa tehtävä yhteistyö on kuitenkin arvokasta jo siksi, että se tarjoaa osallistumisen ja – parhaimmillaan – osallisuuden kokemuksia kaikille nuorille, ei ainoastaan aktiivisimmalle joukolle.

Opetushallituksen rahoittamat Pelissä yhteinen kaupunki! -opettajankoulutukset käynnistyvät jälleen kesän jälkeen!

Heli-Maija Nevala toimii kestävän kehityksen kouluttajana Suomen ympäristöopisto Syklissä. Hänen asiakkaitaan ovat mm. yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opettajat sekä ympäristökasvatuksen tutkinnonsuorittajat (ympäristöalan erikoisammattitutkinto).

* Lähteitä:
Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälisen ICCS 2009 -tutkimuksen päätulokset. Koulutuksen tutkimuslaitos, 2010.
Lapset ja nuoret ympäristökansalaisina: Ympäristökasvatuksen näkökulma osallistumiseen. Koskinen Sanna, Helsingin yliopisto, 2010.

Kuva: http://www.kaupunkipeli.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s