Ympäristökasvatusta muuttuvassa yhteiskunnassa

Maailma muuttuu yhä kiihtyvällä tahdilla ja samalla muuttuu käsityksemme monista aiemmin itsestään selvistä asioista. Tuon muutoksen myötä myös ympäristökasvatuksessa on osattava nähdä asioita uudella tavalla. Monet kehityskulut vaikuttavat merkittävästi siihen millaisia asioita ympäristökasvatuksella ja ympäristökasvattajilla on ratkaistavanaan. On olemassa joitakin melko selkeitä kehityskulkuja, jotka ovat tutkimusten valossa toteutumassa seuraavien vuosikymmenten aikana; väestö kasvaa edelleen, ilmastonmuutos kiihtyy, talousjärjestelmät ja työntekotavat muuttuvat, ihmiset muuttavat yhä enemmän kaupunkeihin ja teknologian kehitys tulee vaikuttamaan sekä työhön että vapaa-aikaan.

Näiden maailmanlaajuisten megatrendien ohella Suomessa on tunnistettu Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran toimesta omat tämän vuoden merkittävimmät megatrendit:

TRENDI 1: Työn ja toimeentulon arvoitus
Teknologian nopea kehitys kuten digitalisaatio, robotisaatio, tekoäly ja automatisaatio muokkaavat lähes kaikkia tuntemiamme toimialoja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole selvyyttä siitä, mitä työn murros lopulta tarkoittaa.

TRENDI 2: Edustuksellisen demokratian puhti on hukassa
Länsimaissa on puhuttu demokratian rapautumisesta tai jopa kriisistä jo vuosia. Toimiakseen demokratia kaipaa vahvistamista, uusia toimintatapoja ja parempaa osallisuuden toteutumista.

TRENDI 3: Talous tienhaarassa
Vaikka maailmantaloudessa on monia piristymisen merkkejä, on kasvu silti haavoittuvaa. On korkea aika pohtia, haemmeko kasvua hinnalla millä hyvänsä?

Näistä trendeistä ympäristökasvatuksen merkitys voidaan nähdä jokaisessa. Kestävän kehityksen taloudellisen ulottuvuuden ymmärtäminen ja siihen pyrkiminen voidaan liittää vahvasti sekä ensimmäiseen että kolmanteen trendiin. Kestävään talouteen kuuluu, että ihmisillä on toimeentulo ja työtä – ainakin jossakin muodossa. Kestävän talouden perustana tulisi olla maapallon kantokyky ja sen rajallisuus, mutta yhä edelleen kasvua tavoitellaan hyvin usein noista rajoista piittaamatta. Ympäristökasvatuksen avulla voidaan pyrkiä herättämään ajatuksia siitä millaista talouskasvua voidaan luoda rajalliset luonnonvaramme huomioiden tai toisaalta pohtia koko nykyisen talousjärjestelmämme mielekkyyttä kestävän kehityksen näkökulmasta.

Sitran luettelemista trendeistä helpoiten ympäristökasvatuksen voi liittää kohtaan kaksi: Edustuksellisen demokratian puhti on hukassaToimiakseen demokratia kaipaa vahvistamista, uusia toimintatapoja ja parempaa osallisuuden toteutumista.  Myös ympäristökasvatuksen näkökulmasta osallisuuden vahvistaminen on yksi merkittävimmistä tavoitteista.

Osallisuus: yksilön kokemus omien kykyjen riittävyydestä, oman roolin merkityksellisyydestä ja vastuun saamisesta omassa yhteisössä
(lähde: www.yhteinenkasitys.fi)

Ihminen, joka kokee olevansa osallinen, on myös halukkaampi ja pystyvämpi vaikuttamaan oman elinympäristönsä asioihin koski se sitten poliittista päätöksentekoa tai omasta lähiympäristöstä huolehtimista.  Viime aikoina olen itse päässyt pohtimaan tätä nimenomaan demokratian toteutumisen näkökulmasta. Lapset, nuoret ja aikuisetkin kaipaavat uusia vaikutusmahdollisuuksia pelkän äänestämisen rinnalle. Monenlaista uutta on jo ilmaantunutkin, kuten erilaiset nettipalvelut (kansalaisaloite.fi, nuortenideat.fi, jne), mutta nekin nojaavat vanhoihin rakenteisiin ja kenties jo hieman kangistuneisiin poliittisiin normeihin.

Viime viikolla sain mahdollisuuden kehitellä yhdessä erään monialaisen tiimin kanssa uutta demokraattista vaikutuskanavaa erityisesti lapsille ja nuorille osallistuessani Tulevaisuuden Valtiopäiville ja sitä seuranneeseen Sitran ja Open Knowledge Finlandin järjestämään Demokratiahackiin. Havaitsemiamme tärkeitä pointteja olivat erityisesti poliittisen päätöksenteon tuominen lähemmäs nuorten arkea, matalan kynnyksen osallistumismahdollisuudet virtuaalisesti ja tunne todellisesta vaikuttamisesta. Pienemmät asiat on usein helpompi viedä käytäntöön, jolloin kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista kasvaa ja into osallistua kasvaa.

Osallisuutta ja konkreettisia vaikuttamismahdollisuuksia voidaan tukea monin tavoin, eikä toimien tarvitse aina olla kovinkaan suuria. Usein jo vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä lisäämällä voidaan saada aikaan isoja tuloksia. Myös Syklissä on kehitetty menetelmää tätä silmällä pitäen. Pelissä yhteinen kaupunki! –menetelmän avulla (lue lisää: www.kaupunkipeli.fi) pyritään vaikuttamaan erityisesti omaan lähiympäristöön kaupunkisuunnittelun keinoin ja helpottamaan vuorovaikutusta kaupunkisuunnittelun ja asukkaiden välillä.

Mm. Nuorisobarometrin mukaan nuoret pitävät poliittista ja yhteiskunnallista osallistumista tärkeänä, mutta eivät asioina, joihin itse haluaisivat tai osaisivat vaikuttaa. Niin pitkään, kun iso osa kansalaisistamme ei koe osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, on muutosten aikaansaaminen vaikeaa. Oli kyse sitten viihtyisämmästä lähiympäristöstä, kestävämmästä kaupunkisuunnittelusta, poliittisesta päätöksenteosta tai ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Tätä muutosta tulisi tukea niin ympäristökasvatuksen, demokratiakasvatuksen kuin teknologisen kehityksenkin avulla.

Maria Runonen

Maria Runonen on Syklin kestävän kehityksen kouluttaja ja ympäristökasvattaja, joka on viime aikoina innostunut pohtimaan erityisesti ympäristökasvatuksen asemaa ja osallistumisen mahdollisuuksia yhä nopeammin muuttuvassa yhteiskunnassamme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s