Muoviton maaliskuu loppui – muovit eivät

11.4.2019

Muovittomuus on pop. Ympäristötietoisille kuluttajille muovipakkausten ostaminen voi aiheuttaa samankaltaisia ristiriitaisia tuntemuksia kuin lentäminen; haitat ovat tiedossa, mutta vaihtoehtoja on vähän tai ne eivät tunnu riittäviltä. Ahdistusta ei vähennä aktiivinen uutisointi, joka kertoo meille, että maailmassa tuotetaan vuodessa yli 90 miljardia kiloa muovia, josta kymmenen prosenttia päätyy meriin. Mikromuoveja löytyy suomalaisesta järvivedestäkin ja muovien poltossa syntyy hiilidioksidipäästöjä.

Ongelma on tiedostettu Brysselissäkin, jossa EU parlamentti äänesti maaliskuussa kertakäyttömuovien kiellon puolesta. Kielto tulee voimaan vuonna 2021 ja kiellettävien tuotteiden listaan kuuluvat mm. kertakäyttölautaset ja ruokailuvälineet, vanupuikot sekä muovipillit.

Kierrätyksen tilanne vs tavoitteet

Tilastokeskuksen mukaan yhdyskuntajätteestä kierrätettiin Suomessa vuonna 2017 hieman yli 40 %. EU:n jätedirektiivin mukaan yhdyskuntajätteestä tulisi kierrättää jopa 50 % vuoteen 2020 mennessä. Eikä se vielä tähän lopu. Vuoteen 2030 mennessä tavoite nousee 60:een ja vuoteen 2035 mennessä 65:een prosenttiin.

Vaatimukset kiristyvät myös muovipakkausten osalta, ja vuonna 2030 jäsenmaiden tulisi kierrättää jopa 55 % muovipakkauksista. Tällä hetkellä Euroopan tasolla vain alle 30 % muovista päätyy kierrätykseen. Tarttis tehdä jotain?

Suomi kiertotalouden jälkijunassa

Suomi on luisumassa kierrätystavoitteiden osalta väärään suuntaan, sillä Tilastokeskuksen mukaan yhdyskuntajätteen kierrätysaste on viime vuonna laskenut lähes puolitoista prosenttia. Laihan kierrätyssaaliin vuoksi myös kaikki muovi, jota ei kierrätetä, poltetaan.

Vaikka Suomi on totuttu näkemään EU:n mallioppilaana ympäristöasioissa, on tilanne kierrätyksen osalta kuitenkin toinen. Suomi onkin osana niin sanottua varhaisen varoituksen järjestelmää ja joutunut yhdessä 13 muun EU-maan kanssa tarkkailuun yhdyskuntajätteiden materiaalikierrätyksen osalta. Koska kierrätys ei ole kehittynyt toivotussa tahdissa, on komissio antanut Suomelle ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Yhdessä niistä kehotetaan ottamaan käyttöön vero jätteenpolttoon ohjautuville yhdyskuntajätteille.

Muovin polttaminen onkin täysin kiertotalousajattelun vastaista. Sen sijaan, että jatkaisimme kallisarvoisen raaka-aineen, käytännössä öljyn polttamista, meillä alkaa olla kiire muovinkierrätyksen tehostamisessa.

Kierrätys ratkaisuna?

Kierrätys kannattaa muovinkin osalta, mutta aivan yksinkertainen ratkaisu ei sekään ole. Muovien kierrätyksen eräs keskeisimmistä haasteista on se, että kaikki muovityypit eivät ole yhteensopivia keskenään.

Kierrätys keskittyy tällä hetkellä pakkausmuoveihin ja muiden muovituotteiden keruu kuluttajilta on vähäistä, vaikka motivaatiota tuntuisi kuluttajilta löytyvän. Pian muovin kierrätyksestä innostuneet pääsevät kuitenkin tyhjentämään muovivarastojaan, sillä kesäkuussa järjestetään toista kertaa #Ämpäristöteko-niminen keräystempaus.

Vaikka muovien kierrätys saataisiinkin lähtemään lentoon, lisähaasteensa siihen tuovat kierrätysmuovista tehdyt komposiittituotteet ja niiden kierrätys. Erilliskeräys lisää yleensä myös ajokilometrejä varsinkin Suomen kaltaisessa pitkien välimatkojen maassa.

Ilahduttava uutinen muovienkierrätysrintamalta on ollut kuitenkin kuulla uudesta Merikarvialle rakennettavasta kierrätyslaitoksesta, joka vastaanottaa teollisuuden muoveja, ja vieläpä likaisia sellaisia.

Hihat ylös ja katse huomiseen

Tammikuussa 2018 EU:n komission hyväksymällä muovistrategialla tavoitellaan sekä muovien kierrätyksen lisäämistä että kierrätetyn muovin käytön kasvua. Lisäksi halutaan mm. vähentää muovijätteen määrää sekä edistää investointeja ja innovointia. Mielenkiinnolla odotan, miten nämä asiat tulevat toteutumaan käytännössä.

Tällä hetkellä pakkausmuovia erilliskerätään kiinteistöltä suurimmissa kaupungeissa ja taloyhtiöissä. Keräysastian järjestäminen oman jätekatokseen lisää muovin erottelua sekajätteestä, koska silloin lajittelun aloittamiselle on mahdollisimman alhainen kynnys. Nykyistä aluepisteiden keräysverkostoa tulee ehdottomasti laajentaa ja jätehuoltomääräyksiä tiukentaa. Hyvän avauksen on tehnyt HSY, jonka uudistuneet jätehuoltomääräykset velvoittavat muovin erilliskeräykseen kiinteistöillä. Lisäksi HSY:n Sortti-asemille voi toimittaa niin muovipakkaukset kuin kovamuovituotteetkin.

Entäpä pientaloalueet ja muu Suomi? Pientaloalueella osa asukkaista kuljettaa hyötyjakeensa paikallisen kauppakeskuksen yhteyteen järjestetylle aluekeräyspisteelle. Tähän tarvitaan kuitenkin viitseliäisyyttä kerätä ja kuljettaa, ja myös jemmata jakeita kotona. Toinen mahdollisuus olisi laajentaa monilokeroastioiden käyttöä pientaloalueiden erilliskeräyksessä. Monilokeroastian tyhjennykseen riittää yksi keräysauto.

Jotta muovinkeräys saisi lisää toivottua nostetta, tulisi kierrätetystä muovista pystyä jalostamaan korkealaatuisia raaka-aineita, jotka valtaisivat pikkuhiljaa markkinoita neitseellisiltä raaka-aineilta. Myös muovien tuotesuunnitteluun tulee panostaa ja suunnitella kierrätyskelpoisia uusiomuovituotteita.

Jokainen voi osaltaan myös lähteä hiomaan henkilökohtaista muovistrategiaa ja jättää turhat muovit ostamatta silloin, kun se on mahdollista. Itse ryhdyn seuraavaksi järjestämään #Ämpäristötekoa työporukalla. Tempauksessa mukana olevat paikkakunnat julkaistaan huhtikuussa, osallistu sinäkin!

Kirjoittaja:
Katja Rautalin
Ympäristöhuollon asiantuntija

Ulkona oppimisesta nauttivat niin opettajat kuin oppilaatkin

12.3.2019

Syklissä kasvaa ulkona opettamisen asiantuntijuus

Maaliskuinen auringonpaiste hellii niin osallistujien kuin kouluttajienkin pikkupakkasessa viilentyneitä poskipäitä. Käynnissä on ‘KEKE ulkoluokassa’ -koulutus kasvattajille Seinäjoella. Koulujen ja päiväkotien kestävän kehityksen työn tukeminen ulkona oppimisen kautta tuntuu tänään konkreettisesti lämpönä iholla. Lumeen on valmistunut useita visioita tulevaisuuden vähähiilisistä kaupungeista. Kuka olisikaan arvannut, että lumesta esiin pilkottava talventörröttäjä muuttuu pienellä mielikuvituksen voimalla tuulivoimalaksi.

Loikkaa ulkoluokkaan -koulutussarja on viidestä teemasta muodostuva täydennyskoulutuskokonaisuus kasvattajille. Se on samalla jatkumo vuodenvaihteessa päättyneelle kolmivuotiselle Ulkoluokka-hankkeelle.*

Mutta mikä on tämä ulkoluokka, joka tuntuu jo sananakin vakiinnuttaneen asemansa monen asiantuntijan käytössä? Yhdelle se on lähimetsä tai koulun piha, toiselle ehkä läheinen leikkipuisto tai ranta. Sadesäällä se voi olla koulun katos tai lähikota. Ulkoluokka on siis vapaavalintainen paikka ulkona mutta niiden kaikkien avulla pyritään tukemaan päiväkotien ja koulujen oppimisympäristöjen laajentumista varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulujen opetussuunnitelmien mukaisesti.

Enenevässä määrin ulkoluokkiin

Uusien opetussuunnitelmien myötä perinteinen opettajajohtoinen oppiminen koki murroksen. Opetusmenetelmät ovat toiminnallistuneet ja erilaisten oppimisympäristöjen käyttö monipuolistunut. Oppilaiden osallisuus nähdään enenevässä määrin tärkeänä, ja asioihin tutustutaan ilmiömäisesti ja monialaisesti. Samaan aikaan kestävä kehitys on nostettu yhdeksi kantavaksi voimaksi läpi varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmien. Tähän kaikkeen ulkona oppiminen on saanut nopeasti hyvän tarttumapinnan ja on suositumpaa vuosi vuodelta.

Liikkuva koulu -ohjelman yhteyspäällikkö Kirsi Naukkarisen mukaan koulun piha-alueen ja lähiympäristön hyödyntäminen opetuksen tukena on todellakin yleistynyt viimeisten vuosien aikana. ”Ulkona oppimisen kautta onkin mahdollista saada monipuolisia oppimisen kokemuksia ja tuoda lisää liikettä koulupäiviin”, toteaa Kirsi.

Ulkoluokkailusta koettuja hyötyjä

Syklistä valmistunut ympäristökasvattaja ja ulkona opettamisen pioneeri Ulla Myllyniemi saa motivaationsa viedä ryhmäänsä ulos oppimaan viikoittain oman luontosuhteen vetämänä. ”Toivoisin tunteen luonnossa liikkumisen nautinnosta ja kyvyn havainnoida ympärillä tapahtuvia asioita siirtyvän myös oppilailleni. On ollut hienoa huomata toiveeni toteutuvan, ja nähdä oppilaista kasvavan innokkaita ja kiinnostuneita luonnontutkijoita. Ryhmätyötaidot ja sosiaaliset taidot paranevat, samoin kuin motoriset taidot ja kyky katsella ympärilleen uteliain silmin”, summaa Ulla ulkona oppimisesta kokemiaan hyötyjä.

Onko oppilas itse samaa mieltä ulkona oppimisen mielekkyydestä? Syklistä ulkona opettamisen painotuksella vastavalmistuneen ympäristökasvattaja ja luokanopettaja Anniina Hakkaraisen kuudesluokkalaiset oppilaat toistavat puheissa sitä ”samaa kuin Ulla Myllyniemenkin kolmasluokkalaiset. Ulos lähteminen katkaisee paikallaan ja sisällä oloa. Aikakin tuntuu oppilaista menevän ulkona nopeammin. Kun oppilas itse toteaa, että ulkona on tilan tuntua, vähemmän melua, olo on aktiivisempi ja vireämpi niin tunnilla kuin vielä sen jälkeenkin, niin edut tuntuvat oppimisen kannalta merkityksellisiltä.

Lämmin tunne valtaa myös kouluttajat, Virpi Jussilan ja Aulikki Laineen, heidän seuratessaan aikuisten innokasta toimintaa Seinäjoen koulutuksessa. Abstraktitkin ympäristöasiat, kuten kiertotalous ja ilmastonmuutos, saavat konkretiaa leikin kautta. Käytössä tänään on tuttujen leikkien pihaversioita, kuten kiertotalousosaamista testaava Kimble ja kasvihuonekaasujen merkitystä avaava hippa. Tätä ulkona oppiminen parhaimmillaan on lastenkin kanssa: oivalluksia ja oppimisen perustan tukemista eli motivaation synnyttämistä, yhdessä tekemistä ja kaikkia osallistavaa.

Sykli ulkona oppimisen edelläkävijänä

Ulkona opettamisen tueksi on juuri Syklistä valmistunut myös Loikkaa ulkoluokkaan- opas, joka sulkee yksiin kansiin juuri päättyneen Ulkoluokka-hankkeen tuottaman osaamisen. Se on yhteinen voimannäyte Syklin ulkona oppimisen painotuksella opiskelevilta ympäristökasvattajilta sekä heidän kouluttajiltaan, alan tutkijoilta ja muilta ulkona oppimista tukevilta tahoilta. Jokainen kirjoittajista on tuonut näkemyksensä, kokemuksensa, tutkimuksensa tai ideansa kaikkien luettavaksi. Tämän kirjan avulla pääsee hyvin alkuun ulko-opetuksen ensiaskeleissa, mutta se tarjoaa myös kokeneelle ulko-opettajalle laajaa näkemystä kentällä toimivilta kollegoilta.

Hankkeen aikana valmistui myös luokanopettaja ja ympäristökasvattaja Jenni Hämäläisen kasvatustieteen pro-gradu tutkielma opettajien käsityksistä ulko-opetuksesta ja ulkona oppimisesta. Tutkimukseen osallistui 57 perusopetuksen opettajaa Ulkoluokka-hankkeesta. Kaikilla vaikutti olevan varsin yhtenäinen käsitys siitä, missä, miten ja miksi ulkona kannattaa opettajaa ja oppia. Tämä on vahva pohja, jolla lähteä itsekin kokeilemaan ulkoluokkailun hyötyjä!

Ulko-opetus voi viedä mennessään

Kun kerran on lähtenyt ulkona opettamisen tielle ei opettajaakaan enää sisälle saa. ”Nautin ihan liikaa ulkona opettamisesta”, toteaa Ulla. Ulkona oppiminen voi viedä mennessään ja tarjolla on onneksi runsaasti tukea niin opetusmenetelmiin kuin opetussisältöihinkin. Parhaat työtavat, kuten pelit ja leikit, ovat käytössä ulkona vuodesta toiseen sisältöjä muuttamalla. Joskus oivallus ulkotunnille voi tulla vasta edellisenä iltana ja Ulla kannustaakin kokeilemaan uusia ideoita rohkeasti. Pienin askelin ja pitkäjänteisesti syntyy paras tulos! Kannattaa myös pitää mielessä, että ulkona voittajia eivät ole vain lapset vaan myös kasvattajat. Metsän ja ulkona liikkumisen hyvinvointivaikutukset ulottuvat myös heihin.

Kiinnostuitko ympäristökasvatuksesta? Tutustu Syklin koulutustarjontaan tai tilaa uutiskirje! Erilaisia ulkona oppimisen koulutuksia, kuten Keke ulkoluokassa, voi myös tilata organisaatiollesi, ota yhteyttä: anna.kettunen@sykli.fi, 040 836 4465

Kirjoittajat: Virpi Jussila on Loikkaa ulkoluokkaan -hankkeen projektipäällikkö, Anna Kettunen koulutuspäällikkö ja Aulikki Laine kouluttaja luonto- ja ympäristökasvatuksen yksikössä.

*Loikkaa ulkoluokkaan -hanketta tukee Opetushallitus. Ulkoluokka-hanketta rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Tulevaisuus on vaikea laji, mutta sitä voi oppia

1.3.2019

Viisi askelta ympäristöahdistuksesta tulevaisuustietoisuuteen

Ihmislajille ajallinen avaruus hahmottuu vaikeasti. Savanni-ihmisen ei kannattanut pohtia tulevaisuutta vuosikymmenten päähän – tärkeämpää oli reagoida nopeasti akuutteihin uhkiin. Maatalousyhteiskunnassa piti kantaa huolta ruuan riittämisestä seuraavaan kasvukauteen. Elämän saattoi odottaa jatkuvan suunnilleen entisenlaisena sukupolvesta toiseen.

Nuori ihmisyksilö jäsentää maailmaa lyhyen elämänkokemuksensa pohjalta: omaa lapsuutta kaukaisempi historia näyttäytyy melkein epätodellisena. Keski-ikäiselle kolmen vuosikymmenen takaiset asiat voivat olla kirkkaita kuin eilispäivä, mutta vastaavaa ajanjaksoa eteenpäin on vaikea kuvitella. Tunnistamme hyvin elinaikanamme tapahtuneet radikaalit murrokset, kuten digitalisaation ja sen vaikutukset, mutta aliarvioimme lähitulevaisuuden muutoksia.

Kun ihminen on kehittänyt teknologioitaan yhä tehokkaammiksi, vaikutuksemme planeettaamme ovat kasvaneet: ne ulottuvat jo maapallon joka kolkkaan ja pitkälle tulevaisuuteen. Meille olisi luontaisinta elää hetkessä ja pohtia tulevaisuutta ehkä tulevan kesäloman tai omien uratavoitteiden tasolla. Ihmislajin kehitys pakottaa meidät kuitenkin pois mukavuusalueeltamme: joudumme kantamaan huolta tulevaisuudesta tavalla, johon aivomme eivät haluaisi taipua.

Ympäristöahdistuksen aika

1900-luvun puolivälin jälkeisinä vuosikymmeninä vallitsi vahva kehitys- ja teknologiausko: luotettiin siihen, että uusilla sukupolvilla olisi aina edellisiä korkeampi elintaso. Nykyiset nuoret kasvavat päinvastaisessa ilmapiirissä. Nuorisobarometrin 2018 ennakkotulosten mukaan nuorten huoli ilmastosta on kasvanut jyrkästi vuodesta 2006. Eniten on kasvanut niiden nuorten osuus, joita ilmasto huolestuttaa ”erittäin paljon”.

Tulevaisuus pelottaa, ja pelko aiheuttaa torjuntaa, kuten ongelmien vähättelyä ja kieltämistä. Parin viime vuoden aikana keskusteluun on noussut ympäristö- ja ilmastoahdistus. Panu Pihkala on julkaissut aiheesta kirjan, jolle Kansanvalistusseura myönsi vuoden 2018 sivistyspalkinnon. Aalto yliopisto on perustanut opiskelijoilleen tukiryhmiä, joissa purkaa ilmastoahdistusta. Ilmiötä on käsitelty Yleisradion eri kanavilla, esimerkiksi Perjantai-ohjelmassa 6.4.2018, Aktissa 19.12.2018 ja kokonaisen sarjan verran Kioskin ilmastouutisissa. Suomen Kuvalehti tarkasteli ihmisen tarinaa ja tulevaisuutta ansiokkaassa artikkelissaan helmikuussa 2019. Jopa iltapäivälehdet ovat tarttuneet aiheeseen.

Valokuva: Nathan Dumlao

Ympäristöahdistuksesta tulevaisuustietoisuuteen

Ympäristöahdistus kertoo kivuliaasta heräämisestämme siihen, että tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Että teknologinen kehitys ei automaattisesti merkitse parempaa tulevaisuutta. Että rajaton kasvu ei ole loputtomasti mahdollista rajallisessa tilassa, rajallisin resurssein. Ettei teknologia yksin riitä ratkaisemaan suhdettamme luontoon ja ympäristöongelmiin.

Meidän on kaivettava arvot esiin laatikon pohjalta, jonne ne unohtuivat joskus kehitysuskon vuosikymmeninä. Meidän on otettava kantaa siihen, millaisen tulevaisuuden haluamme, ja sitten toimittava sen puolesta.

Onneksi ihmislajille on ominaista oppimiskyky. Tulevaisuustietoisuus on taito, jota voi kehittää niin yksilön kuin organisaationkin tasolla. Se muodostuu viidestä tekijästä:

1. Aikaperspektiivi: miten ymmärrämme kehityskulkuja ja syy-seuraussuhteita? 
2. Kokemus toimijuudesta: uskommeko voivamme vaikuttaa tulevaisuuteen oman elämämme ja yhteiskunnan tasolla?
3. Avoimuus vaihtoehdoille: osaammeko suhtautua kriittisesti vallitseviin ”totuuksiin” ja olosuhteisiin, joihin olemme kasvaneet? Näemmekö mahdollisuuksia toimia toisin?
4. Systeeminen hahmottaminen: ymmärrämmekö ihmisen ja luonnon muodostamia järjestelmiä, niiden toimintaa ja monimutkaisia vaikutuksia toisiinsa?
5. Muiden eettinen huomioiminen: kannammeko vastuuta paitsi omasta tulevaisuudestamme, myös muiden ihmisten, yhteiskunnan ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksista hyvinvointiin? Välitämmekö luonnosta ja muista eliölajeista?

Ehkä ahdistus on välttämätön välivaihe oppimisprosessissa, jossa ihminen kehittää ymmärryksen ja vastuuntunnon suhteessaan tulevaisuuteen? Harjoitellaan aikaperspektiivimme laajentamista vaikkapa piirtämällä aikajanoja ja kuvailemalla toivottavia tulevaisuuksia. Havainnoidaan uusia ideoita ja ratkaisuja ja tartutaan myönteisten muutosten mahdollisuuksiin. Huomioidaan muut, lähellä ja kaukana – nykyisin on tieteellistä näyttöä siitä, että se lisää myös omaa hyvinvointiamme tehokkaammin kuin aineellinen menestys. Tästä kaikesta kasvaa kokemus toimijuudesta, mahdollisuuksistamme olla tulevaisuuden rakentajia.

Hyvää tulevaisuuspäivää 1.3.2019!

Tulevaisuustietoisuuden käsitteen on kehittänyt Turun yliopiston tutkija Sanna Ahvenharju tutkimusryhmineen. Lue lisää: https://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/tutkimus/hankkeet/Sivut/tulevaisuustietoisuus.aspx

Kirjoittaja:
Heli-Maija Nevala
koulutuspäällikkö

Kestävä vesihuolto on luotettavaa, kannattavaa ja ympäristön huomioivaa

28.2.2019

Moni kansalainen pitää toimivaa ja turvallista vesihuoltoa itsestäänselvyytenä. Puhdasta vettä tulee hanasta aina kun kaipaa, jätevedet hoidetaan asiallisesti pois. Keskeytyksiä ja laatuhäiriöitä ei saa olla. Putkirikot, juomaveden pilaantuminen ja jätevesien päästöt ympäristöön osoittavat, että vastuullisuus ja kestävyys ovat vesihuollon alalla tarpeellista ammattiosaamista.

Kestävä vesihuolto = hyvä vesihuolto

Ympäristöalan vesihuollon opiskelijat kokoontuivat helmikuussa oppimaan ja pohtimaan kestävämmän vesihuollon kehittämistä. Päivän tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kestävästä kehityksestä yleensä, ja erityisesti oppia soveltamaan saatua tietoa käytännössä.

Kuinka voin itse toimia organisaatiossani kestävämmin? Kuinka voin kehittää organisaationi toimintaa kestäväksi? Aloitimme päivän pohtimalla yksinkertaisesti asioita, mitkä liittyvät hyvään vesihuoltoon. Ammattilaiset keksivät nopeasti useita tärkeitä asioita ja kirjasivat ne ylös:

Hieman tiivistäen: hyvä vesihuolto on turvallista, laadukasta, tasa-arvoista ja hallittua. Sitä kehitetään ennakoivasti ja suunnitelmallisesti. Päivän aikana huomasimme, että itse asiassa hyvä vesihuolto on synonyymi sanaparille kestävä vesihuolto.

Kestävän vesihuollon ulottuvuudet

Hyvää vesihuoltoa kuvaavat asiat voidaan hyvin ryhmitellä kestävän kehityksen ulottuvuuksien mukaan. Samalla nähdään, että asiat ovat osin samoja ja linkittyvät selvästi toisiinsa.

Taloudellisesti kestävä vesihuolto on kannattavaa, luotettavaa ja hallittua. Kunnossapitotoimia ja saneerausta tehdään aktiivisesti ja korjausvelka ei kasva. Vesihuollon täytyy toimia varmasti ja suunnitelmia tehdään pitkällä tähtäimellä, tulevaisuutta ennakoiden. Vuotovesiprosenttia tarkkailemalla voidaan myös saada aikaan merkittäviä säästöjä.

Ekologinen kestävyys vesihuollossa tarkoittaa niin ikään ajantasaisuutta ja jatkuvaa kehitystä. Omasta vedenhankinta-alueesta täytyy pitää huolta, jotta puhdasta vettä on saatavilla. Tarvittava energia käytetään tehokkaasti ja toisaalta myös esimerkiksi omaa hukkalämpöä voidaan hyödyntää omissa prosesseissa. Vähimmäisvaatimuksena on noudattaa erilaisia vesihuoltoon liittyviä lakipykäliä ja toiminnan täytyy olla turvallista niin ihmiselle kuin ympäröivälle luonnollekin.

Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta tärkeimmiksi pointeiksi nousevat varmuus, luotettavuus ja turvallisuus terveyden näkökulmasta, onhan kyseessä meille elintärkeä luonnonvara. Mahdollisiin häiriötilainteisiin ja muutoksiin täytyy osata varautua ja niiden varalle harjoitellaan säännöllisesti. Tämä on mahdollista vain, jos työt on resursoitu hyvin ja työvoimaa on riittävästi. Vettä täytyy olla tasapuolisesti saatavilla kaikille. Toiminta on avointa ja sitä tehdään vuorovaikutuksessa yhteistyötahojen, kuten kaupungin muun infrastruktuurin kanssa. Myös kuluttajan rooli on tärkeä, jotta vesihuolto voi toimia mahdollisimman tehokkaasti.

Jätä vesilaitos parempaan kuntoon kuin sinne tullessa

Kestävän kehityksen määritelmän mukaan meidän tulisi jättää maapallo tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt. Koulutuspäivän aikana syntyi ajatusleikki, voisiko kestävän vesihuollon mittari olla vesilaitoksen jättäminen tuleville työntekijöille paremmassa kunnossa kuin sinne töihin tullessa. Siinäpä tavoitetta!

Uusi kestävään vesihuoltoon tähtäävä vesihuoltomestarin koulutusohjelma alkaa Syklissä keväällä 2019, lue lisää ja hae mukaan »

Kirjoittajat:
Maria Runonen
kouluttaja, projektipäällikkö

Vesa Arvonen
koulutuspäällikkö

Lue psykologin vinkit ilmastonmuutoksen torjumiseen: ”Suurin este on korviemme välissä”

14.2.2019

Kuva: Per Espen Stoknes – TEDGlobal, NYC

Ilmastonmuutoksesta kerrotaan jo tarpeeksi ja sen vaarat tiedostetaan hyvin. Miksi katastrofin torjuminen etenee niin hitaasti? Suurin syy on psykologinen, sanoo HSY:n ilmastoseminaarissa helmikuussa puhunut psykologi Per Espen Stoknes. (Katso Stoknesin inspiroiva TED-puhe täältä » )

Katastrofeihin keskittyvä viestintä saa aikaan torjuntaa. Stoknes luetteleekin useita esteitä ilmastoviestin vastaanottamisessa.

Ilmiö tuntuu etäiseltä ja abstraktilta

Kaikki tapahtuu jäätiköillä tai kaukana ajallisesti. Ongelma on abstrakti ja seuraukset tuntuvat vielä epäkonkreettisilta.

Lisäksi ilmiön kokoluokka on valtava. Siksi ihmiset kokevat, ettei asiaan pysty vaikuttamaan.

Dissonanssi: kun muut eivät toimi, en minäkään

Kognitiivisella dissonanssilla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Ilmastonmuutos voidaan kieltää, vaikka tietoa on saatu. Elämme kaksoiselämää, koska asia tuntuu epämiellyttävältä.

Kaksoiselämään myötävaikuttaa oman elämäntapamme vertailu muihin. Kun naapuri mennä porskuttaa isolla autolla ja lentää lomille, omilla ponnisteluilla ei tunnu olevan merkitystä.

Tarjotut ratkaisut eivät tue omaa identiteettiä

Ilmastonmuutos on myös identiteettikysymys. Esimerkiksi yksilön oikeuksien korostaminen ja konservatiiviset asenteet verojen nostamista kohtaan voivat tuntua tärkeämmiltä kuin ilmastonmuutoksen torjunta.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta viesti saataisiin perille?

Ilmastokeskustelu on tuotava lähelle ihmisiä

Tarvitaan lisää puhetta siitä, miten ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia.
Positiivisten esimerkkien voima on suuri. Jos naapurit hankkivat sähköauton tai aurinkopaneelit, se herättää keskustelua ja kiinnostusta. Esimerkiksi Oslossa sähköautot leviävät nimenomaan naapurien esimerkin voimalla.

Katastrofiviestinnästä on siirryttävä voimaannuttaviin ratkaisuihin

Jokaista pelkoa herättävää viestiä kohden pitäisi tarjota kolme positiivista uutista. Haluamme syödä herkullisia vegeburgereita, työllistyä vihreisiin yrityksiin, nauttia turvallisesta yhteiskunnasta ja uusista ammatillisista kehitysmahdollisuuksista.

Yksinkertaiset, kaikkia koskettavat toimenpiteet voimaannuttavat toimimaan. Lisäksi on saatava positiivista palautetta ja tietoa siitä, kuinka paljon teemme jo nyt ilmaston hyväksi.

Ilmastoaktivismille on luotava positiivinen identiteetti

Aivomme rakastavat tarinoita. Siksi tarinat arjen ilmastosankareista muuttavat tapaamme ajatella.

Stoknes muistutti lopuksi, että ilmastonmuutosta ei torjuta yksittäisillä teoilla, mutta ajattelutavan muutos luo paineen muuttaa yhteiskuntia myös rakenteellisesti.

Toivoa on

Kaiken kaikkiaan seminaari oli toiveita herättävä. Ilmastonmuutoksen valtavat mittasuhteet ovat lannistavia ja aikataulu kiireinen. Kuitenkin työ on alkanut ja keinoja ilmiön torjumiseksi ja seurausten lievittämiseksi on jo olemassa. Tärkeintä on yhteiskunnallinen päätöksenteko, jotta saamme tarvittavat muutokset koskemaan kaikkia elämän aloja. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta keskeiset kaupunkiympäristöt ovat muutoksen ytimessä.

Kirjoittaja: kouluttaja Pauli Vennervirta

Kirkko tahtoo hillitä ilmastonmuutosta – siis mikä meitä estää?

11.2.2019

Kirkon on otettava näkyvä rooli ilmastonmuutoksen hillitsijänä. Näkemys tuli vahvasti esiin tammikuisessa Erätauko-keskustelussa, jota Sykli oli järjestämässä yhteistyössä Helsingin seurakuntayhtymän kanssa.

Kirkon päättäväinen pyrkimys hiilineutraaliuteen on ollut esillä myös mediassa. Keskustelun teemana kuitenkin oli, mikä meitä estää hillitsemästä ilmastonmuutosta. Erityisesti energiatehokkuusasioita tunteva väki nimesi kolme keskeistä ongelmaa ja kolme kannustavaa oivallusta.

Luotettavan tiedon puute

Tällä hetkellä maailma on tietoa tulvillaan, mutta sen luotettavuuden selvittäminen on usein haasteellista. Kuinka voidaan varmistua siitä, että energiaratkaisujen taustalla eivät ole vain kaupallisen toimijan intressit, vaan aidosti ilmastoystävälliset valinnat? Kirkko kaipaisi lisää asiantuntemusta uudenlaisten energiaratkaisuiden käyttöönottoon.

Oivallus: yhteistyötä tiivistämällä voitaisiin oppia niistä seurakunnista, jotka ovat toimineet edelläkävijöinä.

Pitkän aikavälin ajattelun puute

Investointeja täytyy miettiä riittävän pitkällä aikavälillä, eikä tuijottaa vain takaisinmaksuaikoja. Ilmastoystävällisen ratkaisun hinta voidaan parhaassa tapauksessa lisätä kiinteistön arvon päälle saman tien sen asennuksen jälkeen. Toisaalta pitkän aikavälin ajattelua tarvitaan myös, jotta voidaan ennustaa, kuinka kirkon toiminta muuttuu. Jo viime vuosina on huomattu, että toiminta keskittyy entistä enemmän sinne, missä ihmiset ovat, ei niinkään erillisiin kirkkorakennuksiin. Kirkkojen käyttöaste on melko pieni ja kustannukset niihin verrattuna suhteellisen suuret. Tämän vuoksi seurakunnat vähentävät kiinteistöjään.

Oivallus: rakennusten energiatehokkuuteen kannattaa satsata, vaikka tulevaisuuden omistajuus onkin epävarmaa. Rakennukset kuitenkin pysyvät.

Ilmastoratkaisut ovat kalliita

Oivallus: Edelläkävijät tekevät tämän päivän kalliista ratkaisuista huomisen valtavirtaa.

Esimerkkinä edelläkävijyydestä käytettiin kännykän yleistymistä; aluksi aika harvalla oli varaa kalliiseen matkapuhelimeen, joten vain varakkaimmat pystyivät hankkimaan sellaisen. Ajan kuluessa ja kännyköiden kehittyessä ne halpenivat, ja tällä hetkellä kännykkä on itsestäänselvyys myös köyhissä valtioissa. Samalla tavalla varakkaampien täytyy nyt tehdä kalliitakin ilmastoratkaisuja, jotta niistä tulee valtavirtaa ja kaikille mahdollisia tulevaisuudessa.

Kirjoittaja: Maria Runonen, kouluttaja, SYKLI

 

Meidän paikka – onnistunutta koulutusyhteistyötä ja upeita tilanmuutoksia kouluissa

Opetushallituksen rahoittamassa Meidän paikka –opettajien täydennyskoulutuksessa on kuluneen syksyn aikana uudistettu koulujen ankeita tiloja yhteistyössä oppilaiden ja opettajien voimin. Koulutuksen ideana on ollut elävöittää koulun ankeinta tilaa ja samalla oppia kestävää muotoilua ja luovaa teknologiaa – kädentaitoja, taiteita ja tieteitä. Näistä aiheista on järjestetty erilaisia työpajoja syksyn aikana ja samaan aikaan opettajat ovat koulussa toteuttaneet isompia ja pienempiä oppimiskokonaisuuksia koulutuksen teemoista. Koulutuksen ovat järjestäneet yhteistyössä Syklin kanssa luovan teknologiaoppisen Mehackit, Trash Design -toimisto Dodo, sekä Arkkitehtuurin tiedotuskeskus. 

Monialainen yhteistyö koettiin erittäin onnistuneeksi niin kouluttajien kuin koulutukseen osallistuneiden opettajienkin kesken. Ennalta hieman irralliseltakin tuntuneet aiheet nivoutuivat syksyn aikana luontevaksi kokonaisuudeksi, jonka myötä oppilaat opettajiensa avustuksella tekivät erilaisia tilanmuutosprojekteja koulutukseen osallistuneissa kouluissa. “Olemme tosi ylpeitä tästä koulutuksesta, jossa välillä tunnelma oli parhaimmillaan kuin festareilla. Sellaisen opetuksen toivomme siirtyvän myös oppilaille.” totesi Isa Kukkapuro-Enbom fiiliksestä työpajoissa.

Jaana Räsänen Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksesta (Archinfo) teki kouluvierailuja yhteistyössä Syklin Niina Rossin ja Maria Runosen kanssa ja auttoi opettajia ideoimaan tilanmuutosprojekteja sekä arkkitehtuurin että pedagogisesta näkökulmasta. Sanna Reponen Mehackitista koulutti opettajia tekemään mm. valotaidetta ohjelmoinnin avulla ja Dodon Isa Kukkapuro-Enbom ja Henrik Enbom opastivat kuinka “roskasta” voi luoda taidetta ja onnistuneita sisustuskokonaisuuksia.  

Jokainen työpaja toteutettiin teemaan sopivassa paikassa. Tilat oli valittu tarkoituksella siten, että lähes jokainen kohde oli kokenut äärimmäisen käyttötarkoituksen muutoksen. Ensimmäinen demopaja tosin pidettiin Syklin tiloissa Malmilla, joka puolestaan sai toimia työpajana toimiston sijaan. Toinen demopaja pidettiin Mestaritalossa Helsingin Punavuoressa. Fazerin vanha tehdas oli muuttunut tasokkaaksi työympäristöksi luovalle luokalle, jossa tehtiin valaisinaihioita ja Arduino-ohjelmointia innostavassa tunnelmassa.

Varsinainen koulutuskokonaisuuden aloitus ja isompi työpaja luentoineen vedettiin kaksipäiväisenä työpajasessiona Maria 01 Start-up keskittymässä. Entinen sairaala on nykyään yritys- ja ajatushautomo, jonka arkkitehtoninen miljöö on historiallisen kiinnostava. Seuraava fyysinen workshop toteutettiin ”tosielämän start-upissa” eli pienessä Studio Ratakadussa. Kuuden nuoren luovan yrittäjän yhteinen työhuone oli kuin täyteen sullottu luokka. Siellä toteutettiin sekä valaisinpaja että tuolin muodonmuutos. Tämän jälkeen opettajat kokoontuivat kuulemaan case-esimerkkejä oppilaiden kanssa toteutetuista tilaprojekteista maailman toiseksi vanhimmalle Arkkitehtuurimuseolle Helsinkiin.

Loppukaronkan näyttämönä toimi Helsingin vanhoilla veturitalleilla toimiva valokuvastudio Photopartners. Jälleen mieleenpainuva miljöö, jossa alkuperäinen veturien korjaaminen on vaihtunut muotivalokuvaukseen ja catering-toimintaan. Tilaisuudessa saimme kuulla koulujen terveiset ja tuotokset, sekä palautetta kokonaisuudesta. Opettajat kokivat koulutuksen hyödyllisenä erityisesti oppiainerajojen välisen yhteistyön näkökulmasta. Kiitosta saivat myös raikkaat näkemykset ja ideat, sekä toiminnallisuus. Oppilaiden näkökulmasta koulutuskokonaisuuden nähtiin auttavan havainnoimaan ympäristöä uudella tavalla ja näkemään vaikutusmahdollisuuksia omassa ympäristössä. Myös kestävän kehityksen käsite avautui uudella tavalla ja ryhmätyötaidot kehittyivät.  

Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta hieno tulos on sekin, että valtaosassa kouluista kerrottiin menetelmien jääneen pysyvästi käyttöön ja uusia suunnitelmia tuleville vuosille luotiin jo. Tästä olivat samoilla linjoilla myös Dodon Isa ja Henrik, jotka kiteyttivät kokemuksensa näin: ”Uskomme, että kokonaiselämykset tarjosivat opettajille ideoita omien tilojensa tuunaamiseen ja oppilaiden kanssa suunnitteluun. Lopputulokset ainakin viittaavat siihen. ”

Kirjoittajat: Maria Runonen, Isa Kukkapuro-Enbom ja Niina Rossi

Kuvat: Isa Kukkapuro-Enbom ja Henrik Enbom

Katsaus laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamiseen käytännössä

Laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamisella edistetään yhtenäisiä toimintatapoja, jotta halutut tavoitteet voitaisiin saavuttaa, lisätään asiakastyytyväisyyttä ja työhyvinvointia sekä toteutetaan jatkuvaa parantamista. Millaiset asiantuntijat näiden asioiden takana työskentelevät ja miten he sitä käytännössä tekevät?

Ihmisten ja asioiden johtamista

Johtaminen ei ole vain asioiden tai ihmisten johtamista – vaan molempia, toteaa Suomen ympäristöopisto Syklin Kestävä kehitys ja johtaminen –yksikön koulutuspäällikkö Tove Holm.  Henkilöstöjohtamisen tulee olla osa muuta johtamista, joten se on oleellinen osa myös laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamista. Viimeistään kansainvälisillä markkinoilla toimiessa, yrityksillä on tarve osoittaa, että järjestelmät on systematisoitu ja hankitaan standardoitu ympäristö- ja laatujärjestelmä. Niiden määrä ei Suomessa ole juuri muuttunut viimeisten vuosien aikana. Nyt myös turvallisuusasioihin on alettu kiinnittää enemmän huomiota ja esimerkiksi tietoturvallisuuden hallintajärjestelmät ovat yleistyneet. Myös energianhallintajärjestelmiä (ISO 50001) on yhä useammalla toimijalla.

Muutosaallossa on pysyttävä mukana

Laatu-, ympäristö-ja turvallisuusjohtamisen käytäntöjä käsiteltiin Syklin Speakers’ corner –tilaisuudessa 17.5.2017 Vaasassa. Tilaisuus oli osa Pohjanmaan ELY-keskuksen tilaamaa KEKO (Kehittämiskoulutus) -ohjelmaa. Samaan aikaan Laatukeskus järjesti Turussa Laatupäivät 49. kerran. Tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius oli kertonut laatupäivillä vallallaan olevasta älykkään teknologian muutosaallosta, jossa palataan ihmiskeskeiseen lähestymistapaan. Yritykset, joissa ihminen pääsee toteuttamaan omaa osaamistaan ryhmässä, menestyvät. Myös kuluttajien valta kasvaa ja arvomaailmat ohjaavat heidän ostamistaan. Näiden tarpeiden ymmärtäminen on avain kilpailussa menestymiseen. Uusi teknologia, kuten erilaiset digitaaliset palvelut, toimivat siinä usein työkaluna.

Laatu määräytyy tulevaisuudessa sen mukaan, miten tässä muutoksessa pysyy mukana. Myös ympäristö muuttuu ja siirrytään vähäenergiseen ja niukkamaterialiseen talous- ja yhteiskuntajärjestelmään. Suomen teollisuudella on vahvuuksia näillä osa-alueilla, joten tämä toimintaympäristö tuo meille kaikille uusia mahdollisuuksia menestyä. Syklin tilaisuudessa saatiin kuulla laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamisen käytännöistä kuudessa pohjanmaalaisessa organisaatiossa.

Kohti tehokkaampaa materiaalihyödyntämistä

Pohjanmaalla kymmenen kunnan alueella toimivassa Ab Ekorosk Oy jätehuoltoyhtiössä kaikesta tuotetusta kotitalousjätteestä saadaan 93,8 % hyötykäyttöön. Vajaa kolme prosenttia jätteestä menee siis enää kaatopaikalle. Tällä hetkellä myös polttaminen luokitellaan jätteen hyötykäytöksi. Lähitulevaisuudessa tullaan panostamaan yhä enemmän materiaalihyödyntämiseen, joka pitää sisällään erillisjakeet, kuten metalli-, paperi- ja pahvijätteet. Niistä materiaali kyetään kierrättämään uudelleen hyötykäyttöön. Ekoroskilla tämä kierrätysaste on tällä hetkellä 38,40 %. EU-maissa kaikesta yhdyskuntajätteestä 60 % tulisi kierrättää uuden tuotteen raaka-aineeksi vuoteen 2025 mennessä.

Ekoroskin toimintaa säätelee pitkälti jätehuoltolaki. Lisäksi yhtiö noudattaa ISO 14001 mukaista ympäristöjärjestelmää muun muassa vähentämällä haitallisia ympäristövaikutuksia, joita jätteet ja jätteidenkäsittely voivat aiheuttaa. Ympäristöinsinööri Asta Silvanne vastaa uudistettuun standardiin liittyvistä muutostöistä yhtiössä.

Agrologi ja kestävän kehityksen asiantuntija Reetta Olkinuora on toiminut keväällä 2017 Ekoroskin neuvojana asunto-osakeyhtiöille. Joulukuussa 2016 jätelautakunta teki päätöksen, että kaikissa kiinteistöissä, joissa on vähintään 10 asuntoa tullaan erilliskeräämään pakkausmuovia ja kartonkia. Tämän toteuttaminen on aloitettu tänä keväänä Ekoroskin toiminta-alueella ja kuluttajien tueksi Olkinuora on järjestänyt muun muassa useita infotilaisuuksia.

www.ekorosk.fi

Yhteistyöllä elinvoimaa suurteollisuusalueelle

Kokkolan 700 hehtaarin suurteollisuusalueella on 15 teollista toimijaa ja yli 70 palvelualan yritystä, joissa käy päivittäin töissä noin 2200 henkilöä. Monipalveluyhtiö KIP Service Oy tarjoaa alueen toimijoille turvallisuus-, alue- ja tukipalveluita sekä erilaisia hyödykkeitä. Alueen toimijoilla on pitkä yhteinen historia ja vahvat synergiat. Kun tehtaalla valmistetaan jotakin, suuri osa siitä päätyy alueen jonkin toisen tehtaan raaka-aineeksi. Tällä on huomattavia etuja yrityksille sekä ympäristölle, kun kuljetuksissa voidaan säästää, mutta toimijat ovat varsin riippuvaisia toisistaan.

KIP Servicen toiminta-alueella ympäristö- ja turvallisuusasiat korostuvat, sillä Kokkolan suurteollisuusalueen tehtaat ovat tiiviisti lähellä toisiaan ja alue sijoittuu meren rannalle, osin pohjavesialueelle sekä lähelle asutusta. Alueen yritykset ovat jo vuosikymmeniä tehneet yhteistyötä Kokkolan ilmanlaadun tarkkailuohjelmassa, merialueen yhteistarkkailussa ja kalaistutuksissa sekä ympäristövaikutusten arvioinneissa. Ympäristöasioiden lisäksi alueella tehdään yhteistyötä turvallisuus-, HR- ja energiatehokkuuskysymyksissä. Yhteistyön sateenvarjona toimii vuonna 2006 perustettu Kokkolan Suurteollisuusalueyhdistys.

Ympäristöpäällikkö Virve Heikkisen työssä lainsäädännön seuraaminen on merkittävä osa työnkuvaa. Hän vastaa KIP Servicen sekä suurteollisuusalueen vesilaitoksen ympäristöpalveluista, laatujohtamisesta sekä koko alueen yhteisistä ympäristöasioista, kuten melu- ja hajapäästömittauksista. Hän tarjoaa ympäristöasiantuntijapalveluja myös alueen ulkopuolelle.

Kokkolan Teollisuusveden vesilaitoksen toimintaa hoitaa KIP Servicen henkilökunta. Yritys toimittaa asiakkailleen meriveden, pintaveden, talousveden sekä ionivaihdetun veden. Laatujohtamisen ja biotekniikan asiantuntija Sanna Jokela on kehittänyt laitoksen omavalvontaa ja varautumissuunnitelmaa. Ensisijaisesti vesilaitosten toimintaa säätelevät useat toimintalait, jotka edellyttävät huolellista riskienhallintaa ja varautumista erilaisiin häiriöihin.

www.kipservice.fi

Maakuntakaava ohjaa kestävään kehitykseen

Pohjanmaan liitto on aluekehittäjä yli 180 000 asukkaan Pohjanmaalla. Liitossa työskentelevien noin 30 asiantuntijan pääasialliset tehtävät ovat alueiden kehittäminen, maakuntakaavoitus, edunvalvonta sekä suomenkielisen kulttuurin edistäminen. Lisäksi liitto myöntää hankerahoituksia maakunnan aluekehittämiseen.

Maakuntaliiton toiminnassa maakuntakaava on eräänlaista koko alueen laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamista. Kaavalla on tärkeä tehtävä maakunnan kehittämisessä ja suunnittelussa, kertoo aluesuunnitteluyksikössä toimiva kaavoitusinsinööri Gustav Nygård. Kaavan kehittämisperiaatteet ja strategiat muuttuvat aluevarauksiksi, jotka ohjaavat alueiden käyttöä. Tavoitteena on maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittäminen kestävällä tavalla. Sen mukaan vuonna 2040 Pohjanmaa on kilpailukykyinen alue, jossa väestö voi hyvin ja jossa on hyvä elinympäristö ja muun muassa uusiutuvan energian osuus energian-tuotannosta kattaa maakunnan oman energiantarpeen.

Nygård vastaa paikkatietoselvityksistä ja on mukana maakuntakaavan tekemisessä. Vuonna 2017 tehtäviä selvityksiä ovat muun muassa keskusta- ja kyläverkko, työpaikka- ja teollisuusalueet, virkistysalueet, ekologiset käytävät, aurinkoenergia sekä jätehuolto. Selvityksissä ja ympäristösuunnittelussa mukana toimiva ympäristöinsinööri Tuomas Kiviluoma on laatinut teemakarttoja muun muassa virkistysreiteistä sekä lihan- ja maidontuotantoalueista. Lisäksi Suomen riistakeskuksen kanssa yhteistyössä hän laati karttoja eläinten yhteystarpeista, joista muun muassa havaittiin vahva yhteys eläinonnettomuuksien sijainteihin.

www.obotnia.fi

Kattavasti standardoitua toimintaa

Ruukki Construction Oy on SSAB:n tytäryhtiö, joka myy ja valmistaa energiatehokkaita rakentamisen ratkaisuja. Yhtiö työllistää noin 2.500 työntekijää 15 eri tuotantoyksikössä ympäri Eurooppaa.  Yhtiö on sitoutunut SSAB:n eettisen liiketoiminnan, kestävän kehityksen ja paikallisen yhteisön tukemisen periaatteisiin. Lähes kaikki toiminta on sertifioitu. Yhtiön laatu- ja ympäristöjohtaminen perustuu ISO 9001 -laadunhallintastandardiin sekä ISO 14001 –ympäristöstandardiin ja kantavat rakenteet on sertifioitu EN 1090 mukaan.

Myös kuluttajien ja yritysasiakkaiden työmaaturvallisuus on ruukkilaisille tärkeä asia. Yhtiö on sitoutunut edistämään työturvallisuutta aktiivisesti kaikissa tuotteen valmistuksen, toimituksen ja käytön vaiheissa. Ruukki Construction pyrkii edistämään kiinteistö- ja rakennusalan kestävää kehitystä omalla tuote- ja palveluvalikoimallaan.

Konetekniikan insinööri Aki Alanen on tehnyt keväällä 2017 yhtiölle kestävän kehityksen kartoituksen, jossa hän on selvittänyt toiminnan yksityiskohtaisen nykytilanteen ja tehnyt niihin kehittämisehdotuksia. Moni kohta on ollut jo hyvällä mallilla. Ylivieskan tehtaalla toimiva Alanen on ollut erittäin tyytyväinen esimerkiksi toimintatapoihin työhyvinvoinnin suhteen – työnantaja on joustava ja kannustaa työntekijöitään kehittymään urallaan. Kehitettäviäkin kohteita vielä löytyi, kuten tuotteissa käytettävien materiaalien yhtenäistämistä ylijäämämateriaalin minimoimiseksi.

www.ruukki.com

www.ssab.com

Pienillä ja suurilla teoilla on merkitystä

Wärtsilä on kansainvälisesti johtava teknologian ja kokonaiselinkaariratkaisujen toimittaja merenkulku- ja energiamarkkinoilla. Henkilöstömäärä on noin 18.000 ja yrityksellä on yli 200 toimipistettä yli 70 maassa eri puolilla maailmaa. Wärtsilän päätavoite on toimittaa teknologioita ja palveluita, joiden hyötysuhde on korkea ja ympäristökuormitus vähäinen sekä auttaa asiakkaita varautumaan uusiin lainsäädännöllisiin vaatimuksiin. Suurin osa Wärtsilän yhtiöistä on sertifioitu: laatustandardilla (ISO 9001) 92 %, ympäristöstandardilla (ISO 14001) 66 % ja työterveys- ja turvallisuusstandardilla (ISO 18001) 67 %.

Wärtsilä on sitoutunut tukemaan YK:n Global Compact -aloitteen ihmisoikeuksia, työvoimaa, ympäristöä ja korruption torjuntaa koskevia perusperiaatteita. Vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä Wärtsilä valittiin uudelleen Ethibel Sustainability Index (ESI) Excellence Europe:n jäseneksi. Henkilöstön terveys ja turvallisuus ovat Wärtsilässä etusijalla. Wärtsilä lanseerasi 2017 Zero Mindset -koulutusohjelman, jossa pyritään vahvistamaan yhtiön sisäistä turvallisuusjohtamista. Riskienhallintaprosessi on suunniteltu kiinteäksi osaksi Wärtsilän johtamista.

Työpaikoilla työturvallisuuden pienet mutta tärkeät yksityiskohdat herkästi unohtuvat ja vanhenevat vuosien saatossa. HSE-puolella ympäristöinsinööri Jussi Vierimaa on päivittänyt Wärtsilän Vaasan toimipisteen pelastussuunnitelmaa. Tämä on pitänyt sisällään muun muassa pelastusteiden ja niiden ohjeiden tarkistamista, turvallisuusohje –kylttien päivittämistä, hälyttimien toimivuuden ja äänen kantavuuden testaamista sekä näihin liittyvien asiakirjojen ajantasaistamista.

www.wartsila.com/fi

Laadun tekeminen on moniulotteista

Vaasalainen VEO Oy tarjoaa automaatio- ja sähköistysratkaisuja energian tuotantoon, siirtoon, jakeluun ja käyttöön kotimaassa ja kansainvälisesti. Yritys toimittaa kokonaisprojekteja tai niiden osia sisältäen suunnittelun, hankinnat, projektinjohtamisen asennukset, käyttöönoton ja koulutuksen. VEO on luokiteltu Suomen turvallisimpien työpaikkojen joukkoon. Yritys sai Nolla tapaturmaa -foorumin parhaan, Maailman kärjessä luokituksen. Työturvallisuuskulttuuria kehitetäänkin VEOlla koko ajan ja sen merkitys tulee yhä kasvamaan lähitulevaisuudessa. Viime vuonna käyttöön otettiin työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmä OHSAS. Ruotsissa ja Norjassa projektitalo ei voisi olla edes mukana tarjouskilpailuissa ilman tätä järjestelmää.

Laadun tekemisessä on paljon muutakin kuin laatujärjestelmän ympärillä pyörivät asiat, toteaa VEOn tuotannonkehityspäällikkö Jiri Ahlvik. Hänen työnkuvassaan laatutyö toteutuu tuotantoa edistämällä ja projekteja tukemalla. Ahlvikin lisäksi laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamisesta yrityksessä vastaavat laatupäällikkö ja työturvallisuuspäällikkö. Laatupäällikön perustehtäviin kuuluu ISO 9001 ja ISO 14001 järjestelmien päivittäminen vuoden 2015 vaatimuksiin.

”Jos ajatellaan koko laatumaailmaa. Aluksi piti olla laatujärjestelmiä, seuraavana ympäristöpuoli ja nyt agendalle ovat nousseet erityisesti turvallisuusasiat.”

• Jiri Ahlvik, VEO Oy

Esimerkkinä keväällä 2017 toteutetuista laatujohtamisen kehittämishankkeista VEOssa on IT-asiantuntija Jarno Mäkisen toteuttama asiakasreklamaatiojärjestelmän päivitys. Järjestelmä on pyritty tekemään aukottomaksi siten, että käyttäjä ei tarvitse edes erillistä käyttöohjetta siihen, jolloin asiakkaita kyetään palvelemaan mahdollisimman nopeasti. Systeemissä on automatisoituja muistutuksia ja muita toimintoja, jotka tekevät reklamaatioista organisaation sisällä näkyviä, jolloin niihin puuttuminen helpottuu ja asiakastyytyväisyys parantuu.

Kansainvälisen kaupan tradenomi Salla Järvensivu on kehittänyt VEO:n laatujärjestelmää laatimalla yritykselle kuljetusohjeistuksen, joka toimii uutena työkaluna kuljetustilausten tekemiseen. Tämä pitää sisällään varsinaisten asiakirjojen laatimisen, koulutuksia henkilöstölle, teknisen sovelluksen parantamisen sekä menetelmän seurantaohjeistuksen.

www.veo.fi

Haluatko kehittää oman organisaatiosi laatutyötä?

Suomen ympäristöopisto Syklissä voi kouluttautua laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamisen asiantuntijaksi ja suorittaa ympäristöalan erikoisammattitutkinnon. Koulutus soveltuu eri alojen asiantuntija- ja esimiestehtävissä toimiville henkilöille. Sen avulla on mahdollista hankkia ammatillista lisäpätevyyttä sekä syventää, laajentaa ja päivittää osaamista. Koulutus kestää n. 1,5 vuotta ja se on mahdollista suorittaa oman työn ohessa. Sykli tarjoaa myös organisaatiokohtaisia laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamisen koulutuksia tilaajan tarpeisiin räätälöityinä.

www.sykli.fi

Kaisa Annala

Kaisa Annala on Syklin rekrytoivien koulutusten koordinaattori ja kouluttaja. Hän on sisämaahan ajautunut meribiologi ja toiminut aikaisemmin markkinatutkimuskonsulttina. Syklissä hän kehittää yhteistyötä yritysten kanssa yritys- ja urapalvelut –yksikössä.

Ympäristökasvatusta muuttuvassa yhteiskunnassa

Maailma muuttuu yhä kiihtyvällä tahdilla ja samalla muuttuu käsityksemme monista aiemmin itsestään selvistä asioista. Tuon muutoksen myötä myös ympäristökasvatuksessa on osattava nähdä asioita uudella tavalla. Monet kehityskulut vaikuttavat merkittävästi siihen millaisia asioita ympäristökasvatuksella ja ympäristökasvattajilla on ratkaistavanaan. On olemassa joitakin melko selkeitä kehityskulkuja, jotka ovat tutkimusten valossa toteutumassa seuraavien vuosikymmenten aikana; väestö kasvaa edelleen, ilmastonmuutos kiihtyy, talousjärjestelmät ja työntekotavat muuttuvat, ihmiset muuttavat yhä enemmän kaupunkeihin ja teknologian kehitys tulee vaikuttamaan sekä työhön että vapaa-aikaan.

Näiden maailmanlaajuisten megatrendien ohella Suomessa on tunnistettu Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran toimesta omat tämän vuoden merkittävimmät megatrendit:

TRENDI 1: Työn ja toimeentulon arvoitus
Teknologian nopea kehitys kuten digitalisaatio, robotisaatio, tekoäly ja automatisaatio muokkaavat lähes kaikkia tuntemiamme toimialoja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole selvyyttä siitä, mitä työn murros lopulta tarkoittaa.

TRENDI 2: Edustuksellisen demokratian puhti on hukassa
Länsimaissa on puhuttu demokratian rapautumisesta tai jopa kriisistä jo vuosia. Toimiakseen demokratia kaipaa vahvistamista, uusia toimintatapoja ja parempaa osallisuuden toteutumista.

TRENDI 3: Talous tienhaarassa
Vaikka maailmantaloudessa on monia piristymisen merkkejä, on kasvu silti haavoittuvaa. On korkea aika pohtia, haemmeko kasvua hinnalla millä hyvänsä?

Näistä trendeistä ympäristökasvatuksen merkitys voidaan nähdä jokaisessa. Kestävän kehityksen taloudellisen ulottuvuuden ymmärtäminen ja siihen pyrkiminen voidaan liittää vahvasti sekä ensimmäiseen että kolmanteen trendiin. Kestävään talouteen kuuluu, että ihmisillä on toimeentulo ja työtä – ainakin jossakin muodossa. Kestävän talouden perustana tulisi olla maapallon kantokyky ja sen rajallisuus, mutta yhä edelleen kasvua tavoitellaan hyvin usein noista rajoista piittaamatta. Ympäristökasvatuksen avulla voidaan pyrkiä herättämään ajatuksia siitä millaista talouskasvua voidaan luoda rajalliset luonnonvaramme huomioiden tai toisaalta pohtia koko nykyisen talousjärjestelmämme mielekkyyttä kestävän kehityksen näkökulmasta.

Sitran luettelemista trendeistä helpoiten ympäristökasvatuksen voi liittää kohtaan kaksi: Edustuksellisen demokratian puhti on hukassa … Toimiakseen demokratia kaipaa vahvistamista, uusia toimintatapoja ja parempaa osallisuuden toteutumista.  Myös ympäristökasvatuksen näkökulmasta osallisuuden vahvistaminen on yksi merkittävimmistä tavoitteista.

Osallisuus: yksilön kokemus omien kykyjen riittävyydestä, oman roolin merkityksellisyydestä ja vastuun saamisesta omassa yhteisössä
(lähde: www.yhteinenkasitys.fi)

Ihminen, joka kokee olevansa osallinen, on myös halukkaampi ja pystyvämpi vaikuttamaan oman elinympäristönsä asioihin koski se sitten poliittista päätöksentekoa tai omasta lähiympäristöstä huolehtimista.  Viime aikoina olen itse päässyt pohtimaan tätä nimenomaan demokratian toteutumisen näkökulmasta. Lapset, nuoret ja aikuisetkin kaipaavat uusia vaikutusmahdollisuuksia pelkän äänestämisen rinnalle. Monenlaista uutta on jo ilmaantunutkin, kuten erilaiset nettipalvelut (kansalaisaloite.fi, nuortenideat.fi, jne), mutta nekin nojaavat vanhoihin rakenteisiin ja kenties jo hieman kangistuneisiin poliittisiin normeihin.

Viime viikolla sain mahdollisuuden kehitellä yhdessä erään monialaisen tiimin kanssa uutta demokraattista vaikutuskanavaa erityisesti lapsille ja nuorille osallistuessani Tulevaisuuden Valtiopäiville ja sitä seuranneeseen Sitran ja Open Knowledge Finlandin järjestämään Demokratiahackiin. Havaitsemiamme tärkeitä pointteja olivat erityisesti poliittisen päätöksenteon tuominen lähemmäs nuorten arkea, matalan kynnyksen osallistumismahdollisuudet virtuaalisesti ja tunne todellisesta vaikuttamisesta. Pienemmät asiat on usein helpompi viedä käytäntöön, jolloin kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista kasvaa ja into osallistua kasvaa.

Osallisuutta ja konkreettisia vaikuttamismahdollisuuksia voidaan tukea monin tavoin, eikä toimien tarvitse aina olla kovinkaan suuria. Usein jo vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä lisäämällä voidaan saada aikaan isoja tuloksia. Myös Syklissä on kehitetty menetelmää tätä silmällä pitäen. Pelissä yhteinen kaupunki! –menetelmän avulla (lue lisää: www.kaupunkipeli.fi) pyritään vaikuttamaan erityisesti omaan lähiympäristöön kaupunkisuunnittelun keinoin ja helpottamaan vuorovaikutusta kaupunkisuunnittelun ja asukkaiden välillä.

Mm. Nuorisobarometrin mukaan nuoret pitävät poliittista ja yhteiskunnallista osallistumista tärkeänä, mutta eivät asioina, joihin itse haluaisivat tai osaisivat vaikuttaa. Niin pitkään, kun iso osa kansalaisistamme ei koe osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, on muutosten aikaansaaminen vaikeaa. Oli kyse sitten viihtyisämmästä lähiympäristöstä, kestävämmästä kaupunkisuunnittelusta, poliittisesta päätöksenteosta tai ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Tätä muutosta tulisi tukea niin ympäristökasvatuksen, demokratiakasvatuksen kuin teknologisen kehityksenkin avulla.

Maria Runonen

Maria Runonen on Syklin kestävän kehityksen kouluttaja ja ympäristökasvattaja, joka on viime aikoina innostunut pohtimaan erityisesti ympäristökasvatuksen asemaa ja osallistumisen mahdollisuuksia yhä nopeammin muuttuvassa yhteiskunnassamme.

Ammattimaisen asenteen merkitys korostuu ympäristöpalveluissa

Kiertotalouden perusidea on, että luonnonvaroja ei tuhlata jätteeksi kaatopaikoilla tai poltossa, vaan ne pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään. Se on tehokkainta silloin, kun asiaan kiinnitetään huomio jo tuotantoketjun alkupäässä: tuotesuunnittelussa, materiaalivalinnoissa, huolto- ja korjauspalveluiden sekä palautusjärjestelmien kehittämisessä. Parhaimmillaan yrityksen koko ansaintalogiikka perustuu kiertotalousajatteluun ja tähtää luonnonvarojen ja hyödykkeiden hyödyn maksimointiin samalla, kun niiden kestävä käyttö tuo yritykselle jatkuvaa tulovirtaa.

Kierrätys on osa kiertotaloutta

Myös jätehuollossa voidaan soveltaa kiertotaloutta, ja jätteiden kierrätystä voi pitää kiertotalousajattelun ensimmäisenä vaiheena. Viime vuonna avattu Fortumin Kiertotalouskylä Riihimäellä edustaa kierrätyksen viimeisintä teknologiaa. Vierailimme yrityksessä 18.4. Teuvo Heinosen isännöimänä.

Kiertotalouskylä on uusin osa kokonaisuutta, joka perustettiin alun perin ongelmajätteiden käsittelyyn ja hävittämiseen 1980-luvun vaihteessa. Vaarallisten jätteiden käsittelystä toiminta on laajentunut muihin ympäristöpalveluihin, kuten jätepohjaiseen energiantuotantoon ja saastuneiden maa-alueiden puhdistamiseen. Keski-Uudenmaan ja Kanta-Hämeen kuntien yhdyskuntajäte poltetaan täällä, ja laitoksen tuottama kaukolämpö lämmittää Riihimäen ja suuren osan Hyvinkäästä. Fortum osti yrityksen viime vuonna, ja se on nyt osa Fortumin kestävien ratkaisujen palvelukokonaisuutta kaupungeille ja yrityksille.

Kiertotalouskylä on pitkälle automatisoitu, uusimpaan teknologiaan perustuva kierrätyslaitos, joka hyödyntää kotitalouksien lajittelemattomatonta sekajätettä. Eri jätejakeet erotellaan ja muovi lajitellaan edelleen kolmeen eri muovilaatuun monivaiheisessa prosessissa. Uusiokäyttöön soveltuva muovi puhdistetaan ja jalostetaan uusioraaka-aineeksi. Yritys myy muovirouhetta yritysasiakkailleen ja valmistaa siitä omassa tuotannossaan kyllästettyä puuta korvaavia rakennuselementtejä.

Heinosen mukaan kysyntää muoville olisi enemmän kuin tällä hetkellä pystytään toimittamaan. Laitoksen toiminnan vakiintuessa tuotantomääriä voidaan hieman nostaa. Sekajätteen sisältämästä muovista parhaimmillaan puolet voidaan käyttää raaka-aineena. Loppu muovi poltetaan yrityksen energiantuotannossa. Muovin lisäksi jätteestä erotetaan ja hyödynnetään metallit ja biohajoava jäte, joka toimitetaan biojalostamolle.

Kuva: Fortum

Lajittelemattoman yhdyskuntajätteen laitoskäsittely ei kuitenkaan ole ensisijainen tapa hyödyntää jätettä. Syntypaikkalajittelu – siis kotitalouksissa ja työpaikoilla tapahtuva lajittelu ja jätteiden erilliskeräys – on tehokkaampaa ja taloudellisempaa. Erilliskerätystä muovista voidaan käyttää raaka-aineena jopa 90 prosenttia, joten saanto on lähes kaksinkertainen verrattuna sekajätteen muoviin, Heinonen kertoo.

Jätteiden lajittelu vaatii motivaatiota ja luottamusta siihen, että jätejakeet todella ohjataan uusiokäyttöön. Suomalaisten keskuudessa on sitkeitä käsityksiä siitä, että kaikki jäte kipataan lopulta samaan läjään. Tämä haittaa kierrätyksen ja siihen liittyvän liiketoiminnan kehittämistä.

Vastuullinen asenne osana ammattitaitoa korostuu

Motivaatio, asenne ja vastuuntunto nousivat tämän opintokäynnin keskeiseksi viestiksi ammatilliseen koulutukseen. Ammattilaisen pitää ymmärtää oman työnsä merkitys osana laajempaa kokonaisuutta, kuten työmaan prosesseja, yrityksen arvoketjua tai tuotteen elinkaarta. Miksi on tärkeää, että toimimme yhteisten pelisääntöjen mukaan? Mitä seuraa, jos prosessin jokin työvaihe hoidetaan huolimattomasti? Kiertotalouskylässä sekajätteen seassa olevat suuret esineet, kuten huonekalut, aiheuttavat lisätyötä. Jäteauton kuljettaja ei ole noudattanut ohjeitaan tuodessaan tällaisen esineen laitokselle.

Kuva: Teuvo Heinonen, Fortum

Ammattimaisen, vastuullisen asenteen merkitys on monessa tilanteessa vielä paljon suurempi. Kun työssä käsitellään ympäristölle ja terveydelle vaarallista ainetta, vahingot ovat paitsi vaarallisia, myös kalliita. Esimerkiksi trukinkuljettajan ammattitaito ei juuri poikkea muista yrityksistä, mutta työssä täytyy noudattaa erityistä huolellisuutta. Saastuneiden maa-alueiden kunnostustöissä omasta ja työtovereiden työturvallisuudesta huolehtiminen ja yhteinen turvallisuuskulttuuri voivat pelastaa henkiä.

Myös laadunvarmistus edellyttää työntekijöiden ammattitaitoa ja sitoutumista. Kiertotalouskylän tuote perustuu kierrätysraaka-aineisiin, jonka koostumus vaihtelee. Prosessinvalvojan osaamista on seurata prosessia tarkasti ja huolehtia säädöistä niin, että lopputuote on tasalaatuista ja vastaa asiakkaan vaatimuksia.

Yrityksen tavoitteena onkin nolla tapaturmaa, henkilöstön pysyvyyteen ja koulutukseen panostetaan, ja laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmät on sertifioitu.

Heli-Maija Nevala

Heli-Maija Nevala on kestävän kehityksen koulutuksen asiantuntija, joka innostuu vuorovaikutuksesta, oppimisesta ja yhteistyöstä. Heli-Maijalla on ammatillisen opettajan ja näyttötutkintomestarin pätevyys ja hän työskentelee kouluttajana Suomen ympäristöopisto Syklissä. Hän opiskellut ympäristöalaa Kuopion yliopistossa ja Freiburgin yliopistossa Saksassa.